Ja tuo 50k tuli täyteen 29. marraskuuta. Suomeksi? Minä sain Nanon tehtyä! Se on valmis! SE ON VALMIS.
Alan nyt kirjoittaa sitä uudelleen ja suomennella ja katsellaan, mitä sitten teen sen kanssa.
Jätänpä siis tämän blogin rauhaan aina ScriptFrenzyyn saakka. Sitä odotellessa minut löytää LiveJournalista ja onhan toki olemassa mukafiksu kannanottoblogini Ei uutta maailmalla?
Nähdään huhtikuussa!
2. joulukuuta 2008
27. marraskuuta 2008
47/50
Olen laiskotellut, kiitos koeviikon. Minulla on nyt kolme päivää aikaa saada tämä kirjoitettua loppuun - kolme tuhatta sanaa, kolme päivää, tuhat sanaa päivässä. Kyllä tämä tästä. Aion saada tämän tehtyä. Täytyy vain muistaa käydä tallentamassa sanamäärä sunnuntaina. APUA, unohdan sen kuitenkin.
Luin psykologi Jaana Haapasalon lausahduksen metsästyksestä ja minua alkoi suoraan sanottuna potuttaa. "Metsästys ei ole normaali harrastus!" Mikä sitten on normaalia? Onko se normaalia, että minä istun tietokoneen ääressä pari tuntia päivässä? Millä perusteella se on normaalimpaa kuin metsästys? Metsästykselle sentään on järkiperäinen syy - hirvikannat - mutta miten perustelen sen, että istun koneella? Niinpä.
Luultavasti muuttuisi ääni kellossa, jos Jaana Haapasalo ajaisi hirvikolarin.
Suomen hirvikanta täytyy pitää aisoissa jotenkin. Muuten meillä on ongelmia. Sitä paitsi metsästäjien syyttäminen sekopäiksi on absurdia - itse tunnen metsästäjiä (enoni, äitini serkku, isänikin oli metsästäjä) ja kukaan heistä ei ole sen sekopäisempi kuin minäkään.
Jännää, miten joka nurkan takaa pamahtaa nykyään näitä ties mitä opiskelleita tyyppejä, joilla on valmiina mielipide joka asiasta, mutta yleensä niin tunneperäisesti että ei mitään rajaa. Haapasalon perustelut olivat niinkin mahtavat kuin se, että jossain tutkimuksissa on todettu, että ammuntaa harrastavat ovat keskimääräisesti jonkin verran väkivaltaisempia kuin ne, jotka eivät harrasta ammuntaa. Kumpikohan tässä on syy ja kumpi seuraus?
(Jätän mainitsematta sen, että Haapasalo on kommunisti (itse olen poliittisesti enemmän oikealla) ja feministi (viime aikoina feministien pisteet ovat laskeneet silmissäni tuntuvasti).)
Luin psykologi Jaana Haapasalon lausahduksen metsästyksestä ja minua alkoi suoraan sanottuna potuttaa. "Metsästys ei ole normaali harrastus!" Mikä sitten on normaalia? Onko se normaalia, että minä istun tietokoneen ääressä pari tuntia päivässä? Millä perusteella se on normaalimpaa kuin metsästys? Metsästykselle sentään on järkiperäinen syy - hirvikannat - mutta miten perustelen sen, että istun koneella? Niinpä.
Luultavasti muuttuisi ääni kellossa, jos Jaana Haapasalo ajaisi hirvikolarin.
Suomen hirvikanta täytyy pitää aisoissa jotenkin. Muuten meillä on ongelmia. Sitä paitsi metsästäjien syyttäminen sekopäiksi on absurdia - itse tunnen metsästäjiä (enoni, äitini serkku, isänikin oli metsästäjä) ja kukaan heistä ei ole sen sekopäisempi kuin minäkään.
Jännää, miten joka nurkan takaa pamahtaa nykyään näitä ties mitä opiskelleita tyyppejä, joilla on valmiina mielipide joka asiasta, mutta yleensä niin tunneperäisesti että ei mitään rajaa. Haapasalon perustelut olivat niinkin mahtavat kuin se, että jossain tutkimuksissa on todettu, että ammuntaa harrastavat ovat keskimääräisesti jonkin verran väkivaltaisempia kuin ne, jotka eivät harrasta ammuntaa. Kumpikohan tässä on syy ja kumpi seuraus?
(Jätän mainitsematta sen, että Haapasalo on kommunisti (itse olen poliittisesti enemmän oikealla) ja feministi (viime aikoina feministien pisteet ovat laskeneet silmissäni tuntuvasti).)
18. marraskuuta 2008
41/50, 82 %
Okei - olen kirjoittanut 82 prosenttia Nanoon vaaditusta sanamäärästä, takana on 60 prosenttia ajasta. Olen siis 22 prosenttia plussan puolella! Hyvä minä.
Olen kirjoittanut aivan järjetöntä fluffia loppu kakkoseen viime aikoina. Vuodenvaihde 09/10 on työn alla, ja sehän on tarkoittanut, totta kai, raketteja, saunaa ja seksiä. Kohta mukaan tulee punaviini (totta kai) ja erinäiset laittomat päihdyttävät aineet. Jostain syystä tekstieni hahmoilla on aina pakkomielle nautiskella joko punaviiniä tai kannabista TAI ne pahimmat nautiskelevat molempia. Ai niin, jotkut juovat absinttia. Ehkä pitäisi hommata uusia päihteitä hahmoille.
Olisiko se sitten kivaa, että ahdistuneet teinipojat kittaisivat Koskenkorvaa? Ei. Kalja on niin normaalia että se ei ole enää kivaa, siideri on liian teiniä, kokaiini liian kovaa tavaraa ja LSD:tä napsineita ahdistuneita teinipoikia ei jaksa kukaan. Punkkua ja pilveä sitten.
Kirjoitin eilen pienimuotoisen kertauksen Deliver a Bulletista IRC-Galleriaan. Tässäpä se:
Sammy on koulukiusattu lukion ykkösellä oleva homopoika, jolla ei mene kotona oikein hyvin ja joka on korviaan myöten ihastunut entiseen luokkalaiseensa, Toniin. Kristian jätti Tonin. Sammy ja Toni alkoivat seurustella. Toni petti Sammya Kristianin kanssa ja erinäisten päähänpistojen vuoksi jätti Sammyn. Sammya alkoi ahdistaa ja hän alkoi suunnitella ampuvansa koko luokkansa, jossa siis on tyyppejä, jotka ovat kiusanneet poikaparkaa esikoulusta lähtien. Sammy hommaa aseen (johon hänellä ei ole lupaa!) ja päättää pari asiaa:
a) hän aikoo ottaa hengiltä enemmän kansaa kuin aiemmat suomalaiset (P-E ja Matti) ovat saaneet hengiltä = vähintään 11.
b) hän, itseään ammuttuaan, kuolee HETI.
LOPPU 1
Sammy toteuttaa suunnitelmansa. Petri ja Alex ovat poissa koulusta ja selviävät hengissä, kuten myös tytöt nimeltä Sari ja Roosa, muut 16 + matikanopettajan Sammy saa hengiltä. Ennen kuin Sammy ampuu Kristianin, hän sanoo tätä manipuloivaksi kakaraksi, ja sen jälkeen bängbäng. Sammy tähtää Saria, tyttö rukoilee ja itkee ja parkuu. Sammy ampuu ikkunan rikki pienimuotoisen katumisen hetkellä ja käskee Sarin juosta. Sari soittaa poliisit paikalle ja tulee uskoon. Petri vihaa Sammya loppuikänsä, Toni syyttää itseään.
LOPPU 2
Sammy on koulun pihalla, valmiina menemään sisään, kun Toni (joka on saanut suunnitelman tietoonsa jotain yyperhienoa kautta, tämä on vielä vaiheessa :D) ryntää paikalle. Pienimuotoisen konfliktin jälkeen kaksikko lähtee yhdessä Sammyn kotiin. Palaavat yhteen, menevät taasen kihloihin, yadda yadda yadda, Kristian dokaa kihlajaisissa. Jouluaattona 2009 Kristian löytyy kuolleena, hän on tehnyt itsemurhan (koska päästi elämänsä rakkauden, Tonin, käsistään), Toni syyttää itseään. (Ne, jotka huomaavat, että minulla on perversio itseään syyttelevään Toniin, huutakaa HEP! XD) Sammy ja Toni pakenevat mökille vaihtamaan vuotta, punkkua, pilveä, sauna, seksiä. Elokuussa Toni vie Sammyn aseen poliisille "EHEHEH MOI LÖYSIN TÄLLÄTTEEN TUOLT METÄST, TEHKÄÄ TÄLLE JOTAIN EIKS JEH! :---D" ja seuraavan vuoden heinäkuussa kaksikko tatuoi toistensa nimikirjaimet vasempiin nimettömiinsä.
Kaunista ja sitä rataa.
Olen kirjoittanut aivan järjetöntä fluffia loppu kakkoseen viime aikoina. Vuodenvaihde 09/10 on työn alla, ja sehän on tarkoittanut, totta kai, raketteja, saunaa ja seksiä. Kohta mukaan tulee punaviini (totta kai) ja erinäiset laittomat päihdyttävät aineet. Jostain syystä tekstieni hahmoilla on aina pakkomielle nautiskella joko punaviiniä tai kannabista TAI ne pahimmat nautiskelevat molempia. Ai niin, jotkut juovat absinttia. Ehkä pitäisi hommata uusia päihteitä hahmoille.
Olisiko se sitten kivaa, että ahdistuneet teinipojat kittaisivat Koskenkorvaa? Ei. Kalja on niin normaalia että se ei ole enää kivaa, siideri on liian teiniä, kokaiini liian kovaa tavaraa ja LSD:tä napsineita ahdistuneita teinipoikia ei jaksa kukaan. Punkkua ja pilveä sitten.
Kirjoitin eilen pienimuotoisen kertauksen Deliver a Bulletista IRC-Galleriaan. Tässäpä se:
Sammy on koulukiusattu lukion ykkösellä oleva homopoika, jolla ei mene kotona oikein hyvin ja joka on korviaan myöten ihastunut entiseen luokkalaiseensa, Toniin. Kristian jätti Tonin. Sammy ja Toni alkoivat seurustella. Toni petti Sammya Kristianin kanssa ja erinäisten päähänpistojen vuoksi jätti Sammyn. Sammya alkoi ahdistaa ja hän alkoi suunnitella ampuvansa koko luokkansa, jossa siis on tyyppejä, jotka ovat kiusanneet poikaparkaa esikoulusta lähtien. Sammy hommaa aseen (johon hänellä ei ole lupaa!) ja päättää pari asiaa:
a) hän aikoo ottaa hengiltä enemmän kansaa kuin aiemmat suomalaiset (P-E ja Matti) ovat saaneet hengiltä = vähintään 11.
b) hän, itseään ammuttuaan, kuolee HETI.
LOPPU 1
Sammy toteuttaa suunnitelmansa. Petri ja Alex ovat poissa koulusta ja selviävät hengissä, kuten myös tytöt nimeltä Sari ja Roosa, muut 16 + matikanopettajan Sammy saa hengiltä. Ennen kuin Sammy ampuu Kristianin, hän sanoo tätä manipuloivaksi kakaraksi, ja sen jälkeen bängbäng. Sammy tähtää Saria, tyttö rukoilee ja itkee ja parkuu. Sammy ampuu ikkunan rikki pienimuotoisen katumisen hetkellä ja käskee Sarin juosta. Sari soittaa poliisit paikalle ja tulee uskoon. Petri vihaa Sammya loppuikänsä, Toni syyttää itseään.
LOPPU 2
Sammy on koulun pihalla, valmiina menemään sisään, kun Toni (joka on saanut suunnitelman tietoonsa jotain yyperhienoa kautta, tämä on vielä vaiheessa :D) ryntää paikalle. Pienimuotoisen konfliktin jälkeen kaksikko lähtee yhdessä Sammyn kotiin. Palaavat yhteen, menevät taasen kihloihin, yadda yadda yadda, Kristian dokaa kihlajaisissa. Jouluaattona 2009 Kristian löytyy kuolleena, hän on tehnyt itsemurhan (koska päästi elämänsä rakkauden, Tonin, käsistään), Toni syyttää itseään. (Ne, jotka huomaavat, että minulla on perversio itseään syyttelevään Toniin, huutakaa HEP! XD) Sammy ja Toni pakenevat mökille vaihtamaan vuotta, punkkua, pilveä, sauna, seksiä. Elokuussa Toni vie Sammyn aseen poliisille "EHEHEH MOI LÖYSIN TÄLLÄTTEEN TUOLT METÄST, TEHKÄÄ TÄLLE JOTAIN EIKS JEH! :---D" ja seuraavan vuoden heinäkuussa kaksikko tatuoi toistensa nimikirjaimet vasempiin nimettömiinsä.
Kaunista ja sitä rataa.
16. marraskuuta 2008
35/50, 70 %
Olen vähän hidastellut viime aikoina. No mutta, 35k on nyt kirjoitettu, 15k jäljellä! Se tarkoittaa, että olen... vähän aikataulusta edellä. Jos saan tämän päivän aikana kirjoitettua edes lähelle 40k:ta, olen onnellinen.
Niin - aikaa Nanolta on vienyt uusi kirjoitusprojektini, jonka aloitin. En malttanut odottaa! Oli pakko päästä kirjoittamaan ficciä... Tämäkin on sitä samaa vanhaa, Marilyn Manson/Twiggy Ramirez, mutta. Perustelen tämän sillä, että tahdoin kirjoittaa Marilynin, joka putoaa tammesta. Ja voin kertoa, että en ole vähään aikaan nauranut niin paljon kuin sitä kohtaa kirjoittaessani!
Vittuku Marilyn Manson putos tammesta ja sitä rataa.
Kenties panostan kuitenkin tänään vielä Nanoon. Koeviikkokin painaa päälle... äst, kyllä se tästä.
Niin - aikaa Nanolta on vienyt uusi kirjoitusprojektini, jonka aloitin. En malttanut odottaa! Oli pakko päästä kirjoittamaan ficciä... Tämäkin on sitä samaa vanhaa, Marilyn Manson/Twiggy Ramirez, mutta. Perustelen tämän sillä, että tahdoin kirjoittaa Marilynin, joka putoaa tammesta. Ja voin kertoa, että en ole vähään aikaan nauranut niin paljon kuin sitä kohtaa kirjoittaessani!
Vittuku Marilyn Manson putos tammesta ja sitä rataa.
Kenties panostan kuitenkin tänään vielä Nanoon. Koeviikkokin painaa päälle... äst, kyllä se tästä.
12. marraskuuta 2008
30/50
Päädyin sittenkin lähtemään tänään koulusta kesken päivän. Liftasin äidin kyytiin ja sitä rataa.
Osasyy oli se, että kuunneltuani erään välitunnin takanani istuvan ihmisjoukon keskustelua en enää jaksanut istua koulussa ja esittää mukavaa, olla niin hemmetin iloinen ja kiva ja jee. Ette tekään jaksaisi, jos sellainen trendipelleporukka puhuisi selkänne takana siitä, kuinka eivät jaksa minua ja kuinka minä olen turha ja kamala niin edelleen. Sanotaanko, että sellaisina hetkinä ymmärrän erinäisiä ihmisiä enemmän kuin tahtoisin ymmärtää.
Se, joka ottaa tuon uhkauksena, saa lukea tämän blogin läpi ja miettiä sitten, olenko tappamassa ketään. Siihen ei ole tarvetta - minulla on pari ihan kivaa kaveria ja kihlattu jota rakastan yli kaiken ja kiva kissa jonka nimi on Marilyn. Miksi minä kenetkään tappaisin?
Niin. Tosiaan. Sain vihdoin katsottua YouTubesta Pekka-Ericin vanhempien haastattelut. Luultavasti ne tulevat olemaan todella merkityksellistä lähdeaineistoa Nano-tekstini vuosi kaiken jälkeen -osiota varten. Siinä tulee olemaan pieni puheenvuoro monelta; Tonilta, parilta koulukaverilta, rehtorilta (tosin en tiedä, miten Toni aikoo saada ko. äijän asiasta puhumaan) ja Sammyn vanhemmilta.
Ehkä yritän nyt kirjoittaa hetken ennen kuin menen taasen ajoissa nukkumaan. Eilen olin unten mailla jo yhdeksältä. Se jos mikä on kummallista! Nukuin kymmenen tuntia ja se tuntui sangen vapauttavalta.
Osasyy oli se, että kuunneltuani erään välitunnin takanani istuvan ihmisjoukon keskustelua en enää jaksanut istua koulussa ja esittää mukavaa, olla niin hemmetin iloinen ja kiva ja jee. Ette tekään jaksaisi, jos sellainen trendipelleporukka puhuisi selkänne takana siitä, kuinka eivät jaksa minua ja kuinka minä olen turha ja kamala niin edelleen. Sanotaanko, että sellaisina hetkinä ymmärrän erinäisiä ihmisiä enemmän kuin tahtoisin ymmärtää.
Se, joka ottaa tuon uhkauksena, saa lukea tämän blogin läpi ja miettiä sitten, olenko tappamassa ketään. Siihen ei ole tarvetta - minulla on pari ihan kivaa kaveria ja kihlattu jota rakastan yli kaiken ja kiva kissa jonka nimi on Marilyn. Miksi minä kenetkään tappaisin?
Niin. Tosiaan. Sain vihdoin katsottua YouTubesta Pekka-Ericin vanhempien haastattelut. Luultavasti ne tulevat olemaan todella merkityksellistä lähdeaineistoa Nano-tekstini vuosi kaiken jälkeen -osiota varten. Siinä tulee olemaan pieni puheenvuoro monelta; Tonilta, parilta koulukaverilta, rehtorilta (tosin en tiedä, miten Toni aikoo saada ko. äijän asiasta puhumaan) ja Sammyn vanhemmilta.
Ehkä yritän nyt kirjoittaa hetken ennen kuin menen taasen ajoissa nukkumaan. Eilen olin unten mailla jo yhdeksältä. Se jos mikä on kummallista! Nukuin kymmenen tuntia ja se tuntui sangen vapauttavalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
