Ja tuo 50k tuli täyteen 29. marraskuuta. Suomeksi? Minä sain Nanon tehtyä! Se on valmis! SE ON VALMIS.
Alan nyt kirjoittaa sitä uudelleen ja suomennella ja katsellaan, mitä sitten teen sen kanssa.
Jätänpä siis tämän blogin rauhaan aina ScriptFrenzyyn saakka. Sitä odotellessa minut löytää LiveJournalista ja onhan toki olemassa mukafiksu kannanottoblogini Ei uutta maailmalla?
Nähdään huhtikuussa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nano-sujuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nano-sujuu. Näytä kaikki tekstit
2. joulukuuta 2008
9. marraskuuta 2008
25/50, 1/2, 50 %
Puolet takana, aikaa mennyt kahdeksan päivää, joista kahtena pidin lomaa totaalisesti, eli kuusi päivää. Nyt alankin vain lopetella tätä, juonta täytyy kuljettaa vielä vähäsen eteenpäin ja sitten pääsen viimeistelemään kirjoitelmia. Liian moni päivä on nyt sellainen, että Sammy/Toni/Sari/muu vain luettelee, mitä on tapahtunut. Erityisesti tahdon kuvailla Sarin tuntemuksia sen jälkeen, kun hän kuulee, että joku on pyörinyt koulun parkkipaikalla aseen kanssa.
Olen miettinyt tässä myös sitä, miksi kouluampujilta riisutaan ihmisyys. Heistä tehdään jotain aivan muuta, hirviöitä, kaiken sen perikuvia, mikä yhteiskunnassa on väärin. Huoh.Miksi? Onko kouluammuskelu helpompi käsitellä, kun ajattelee, että ampuja ei ollut ihminen vaan verenhimoinen hirviö joka tahtoi nähdä ihmisten kuolevan? Onko helpompi jatkaa elämää, kun ajattelee, että en minä tunne hirviöitä, minä tunnen inhimillisiä ihmisiä, jotka eivät tuollaista tee? Luultavasti se on niin.
Olen miettinyt tässä myös sitä, miksi kouluampujilta riisutaan ihmisyys. Heistä tehdään jotain aivan muuta, hirviöitä, kaiken sen perikuvia, mikä yhteiskunnassa on väärin. Huoh.Miksi? Onko kouluammuskelu helpompi käsitellä, kun ajattelee, että ampuja ei ollut ihminen vaan verenhimoinen hirviö joka tahtoi nähdä ihmisten kuolevan? Onko helpompi jatkaa elämää, kun ajattelee, että en minä tunne hirviöitä, minä tunnen inhimillisiä ihmisiä, jotka eivät tuollaista tee? Luultavasti se on niin.
7. marraskuuta 2008
23/50
Tilanne on nyt tämä - 45 % kirjoitettuna, tavoite on saada huomiseen mennessä 25k täyteen.
Tosin ongelma tulee siinä, että kihlattuni tulee parin tunnin päästä viettämään viikonloppua meille. Sitten kirjoittamisesta ei tulekaan juuri mitään, mutta kyllä mieluummin olen hänen kanssaan kuin kirjoitan.
Tänään tuli vuosi Jokelan ammuskelutapauksesta. Onko se vaikuttanut inspiraatiooni? Kenties kyllä, tämänpäiväiset lehtijutut ravistelivat suurimman mysteerion Pekka-Eric Auvisen yltä. Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on sääli. Kaikki se, mitä olen kuullut hänen koulukiusaamishistoriastaan, on tehnyt minusta... hmm, vihaisen? En tiedä. Olen itse kokenut samantapaista (en sano samanlaista, sillä en tarkalleen tiedä, mitä hän joutui kestämään) ja voin sanoa, että tuomita ei pidä ennen kuin tietää asioista muutakin kuin pinnan.
Onhan se helppo sanoa häntä sairaaksi ihmisvihaajaksi, kun ei tiedä, mikä siihen johti. On helppo sanoa häntä sekopäiseksi runkkariksi, kun ei tiedä, miksi hän teki, mitä teki.
Lainataan Bob Marleyta - "So So while you point a finger, someone else is judging you."
Olen viime aikoina joutunut myös - sekä erinäisten keskustelujen että tämän Nanon vuoksi - pohtimaan vihan merkitystä normaalissa elämässä. Hmm. Sehän on aivan äärettömän kuluttava ja tuhoava tunne, mutta toisaalta, ihmisillä tuntuu olevan tahto tuhota ja tuhoutua. En sitten tiedä.
No. Minä loikkaan tästä Relluun ja käännän nokan kohti Alavutta ja hommaan muruseni tänne ♥
Tosin ongelma tulee siinä, että kihlattuni tulee parin tunnin päästä viettämään viikonloppua meille. Sitten kirjoittamisesta ei tulekaan juuri mitään, mutta kyllä mieluummin olen hänen kanssaan kuin kirjoitan.
Tänään tuli vuosi Jokelan ammuskelutapauksesta. Onko se vaikuttanut inspiraatiooni? Kenties kyllä, tämänpäiväiset lehtijutut ravistelivat suurimman mysteerion Pekka-Eric Auvisen yltä. Tällä hetkellä päällimmäinen tunne on sääli. Kaikki se, mitä olen kuullut hänen koulukiusaamishistoriastaan, on tehnyt minusta... hmm, vihaisen? En tiedä. Olen itse kokenut samantapaista (en sano samanlaista, sillä en tarkalleen tiedä, mitä hän joutui kestämään) ja voin sanoa, että tuomita ei pidä ennen kuin tietää asioista muutakin kuin pinnan.
Onhan se helppo sanoa häntä sairaaksi ihmisvihaajaksi, kun ei tiedä, mikä siihen johti. On helppo sanoa häntä sekopäiseksi runkkariksi, kun ei tiedä, miksi hän teki, mitä teki.
Lainataan Bob Marleyta - "So So while you point a finger, someone else is judging you."
Olen viime aikoina joutunut myös - sekä erinäisten keskustelujen että tämän Nanon vuoksi - pohtimaan vihan merkitystä normaalissa elämässä. Hmm. Sehän on aivan äärettömän kuluttava ja tuhoava tunne, mutta toisaalta, ihmisillä tuntuu olevan tahto tuhota ja tuhoutua. En sitten tiedä.
No. Minä loikkaan tästä Relluun ja käännän nokan kohti Alavutta ja hommaan muruseni tänne ♥
3. marraskuuta 2008
13/50
Siinä se seisoo. Hillitöntä edistymistä - aamulla pikaspurtti kirjoittamisen suhteen, illallakin tuli kirjoitettua jonkin verran. Olen kyllä ihan ylpeä itsestäni.
Blogger oli jostain syystä syönyt kommentoitimahdollisuuden. En tiedä, täytyypi vilkaista läpi tuo asetussivu ja vilkaista, josko olen itse sählännyt jotain. Se ei olisi mitään uutta.
I didn't want them to know how much I, after all, wanted all of them to live. How much I have grown to somehow like them during these years. I was used to them being around me.
Minulla on nyt ongelma. Olen kirjoittanut angstailut alusta ja lopusta, mutta nyt pitäisi osata kirjoittaa niistä hetkistä kun menee hyvin. Se taas on helpommin sanottu kuin tehty. Nyt, kun tiedän, että kaikki tulee kaatumaan, ei innosta kirjoittaa hyväuskoisesta Sammysta. Alan sääliä häntä liiaksi. Koko Nano voi kaatua siihen, että en pysty kirjoittamaan siitä, kuinka Sammy, joka suunnasta potkittu ja hakattu, niin henkisesti kuin fyysisestikin, hiljalleen rakentaa luottamuksen Toniin vain joutuakseen pahemmin satutetuksi. Toisaalta se on pakko tehdä. Huoh.
Vaikeinta tässä on asettua Tonin rooliin - miltä hänestä tuntuu, kun hän lukee netistä, että se, joka naapurikaupungissa ampui, oli hänen entinen poikaystävänsä? Poikaystävä, jota Toni petti ja jonka hän sittemmin jätti. Mitä siinä vaiheessa ajattelee? Mitä tekee?
Luultavasti lause I completely blame myself for what happened today on lähellä totuutta. On hankala kuvitella itsensä tuohon tilanteeseen, enkä tahdokaan kovin pitkälle tuota ajatella. Muuten kehittelen itselleni jonkinlaisen fobian.
Blogger oli jostain syystä syönyt kommentoitimahdollisuuden. En tiedä, täytyypi vilkaista läpi tuo asetussivu ja vilkaista, josko olen itse sählännyt jotain. Se ei olisi mitään uutta.
I didn't want them to know how much I, after all, wanted all of them to live. How much I have grown to somehow like them during these years. I was used to them being around me.
Minulla on nyt ongelma. Olen kirjoittanut angstailut alusta ja lopusta, mutta nyt pitäisi osata kirjoittaa niistä hetkistä kun menee hyvin. Se taas on helpommin sanottu kuin tehty. Nyt, kun tiedän, että kaikki tulee kaatumaan, ei innosta kirjoittaa hyväuskoisesta Sammysta. Alan sääliä häntä liiaksi. Koko Nano voi kaatua siihen, että en pysty kirjoittamaan siitä, kuinka Sammy, joka suunnasta potkittu ja hakattu, niin henkisesti kuin fyysisestikin, hiljalleen rakentaa luottamuksen Toniin vain joutuakseen pahemmin satutetuksi. Toisaalta se on pakko tehdä. Huoh.
Vaikeinta tässä on asettua Tonin rooliin - miltä hänestä tuntuu, kun hän lukee netistä, että se, joka naapurikaupungissa ampui, oli hänen entinen poikaystävänsä? Poikaystävä, jota Toni petti ja jonka hän sittemmin jätti. Mitä siinä vaiheessa ajattelee? Mitä tekee?
Luultavasti lause I completely blame myself for what happened today on lähellä totuutta. On hankala kuvitella itsensä tuohon tilanteeseen, enkä tahdokaan kovin pitkälle tuota ajatella. Muuten kehittelen itselleni jonkinlaisen fobian.
2. marraskuuta 2008
9/50 - Didn't anyone care?
Hrrh, kyllä se tästä!
Vaikka nuo yhdeksän tonnia ovatkin tulleet siitä, että olen kirjoittanut koneelle aiemmin mielessä olleet kohtaukset. Nyt pitäisi alkaa luoda tarinaa, ja se taas ei ole lainkaan niin helppoa. Pitäisi kirjoittaa Tonin ja Sammyn yhteisestä ajasta, ajasta, jolloin he seisoivat käsi kädessä sateessa koska maailma oli potkinut molempia päähän, ajasta, jolloin he nauroivat tyhmille jutuille koko yön... Niin, siitä pitäisi kirjoittaa. Vaan ei onnistu!
Ehkä teen radikaalisti ja liitän mukaan myös Tonin päiväkirjamerkintöjä myös ajalta ennen a-dayta. A-day on siis assassination day, 20. lokakuuta 2008, johon koko Deliver a Bullet kulminoituu.
Huoh. Olen kirjoittanut kaiken sen, minkä kirjoittamista pelkäsin etukäteen - Tonin päiväkirjamerkinnät 20. päivästä eteenpäin, silminnäkijöiden mietteet, Sarin (Sammy auttaa Sarin luokan ikkunasta ulos, Sari on se, joka soittaa poliisit) mietteet ja niin edelleen. Myös Sammyn äidin ja parin opettajan mietteet on pääpiirteittäin kirjoitettu. Eikä siitä tule mitään, että vain sähellän lisää noiden ympärille ja loppujen lopuksi rehtorin "I don't want anything to do with this book project. I'm asking you to put it aside" on pitkääkin pidempi monologi.
Ehkä tämä tästä.
Vaikka nuo yhdeksän tonnia ovatkin tulleet siitä, että olen kirjoittanut koneelle aiemmin mielessä olleet kohtaukset. Nyt pitäisi alkaa luoda tarinaa, ja se taas ei ole lainkaan niin helppoa. Pitäisi kirjoittaa Tonin ja Sammyn yhteisestä ajasta, ajasta, jolloin he seisoivat käsi kädessä sateessa koska maailma oli potkinut molempia päähän, ajasta, jolloin he nauroivat tyhmille jutuille koko yön... Niin, siitä pitäisi kirjoittaa. Vaan ei onnistu!
Ehkä teen radikaalisti ja liitän mukaan myös Tonin päiväkirjamerkintöjä myös ajalta ennen a-dayta. A-day on siis assassination day, 20. lokakuuta 2008, johon koko Deliver a Bullet kulminoituu.
Huoh. Olen kirjoittanut kaiken sen, minkä kirjoittamista pelkäsin etukäteen - Tonin päiväkirjamerkinnät 20. päivästä eteenpäin, silminnäkijöiden mietteet, Sarin (Sammy auttaa Sarin luokan ikkunasta ulos, Sari on se, joka soittaa poliisit) mietteet ja niin edelleen. Myös Sammyn äidin ja parin opettajan mietteet on pääpiirteittäin kirjoitettu. Eikä siitä tule mitään, että vain sähellän lisää noiden ympärille ja loppujen lopuksi rehtorin "I don't want anything to do with this book project. I'm asking you to put it aside" on pitkääkin pidempi monologi.
Ehkä tämä tästä.
1. marraskuuta 2008
3/50
Tämän hetkinen saldo on 3296. Se ei ole tarpeeksi - huomisiltana pitäisi olla kymppitonni ruudussa. Brrhrrrrr ehkä se tästä, ehkä se tästä, EHKÄ SE HITTO VIE TÄSTÄ.
Paremmin tämä nyt on mennyt kuin koskaan aiemmin, joka tapauksessa. Viime vuonna ensimmäisen päivän saldo taisi olla alle tonnin ja loppujen lopuksi pääsin yli 45 tuhannen ja reilusti. Nyt ensimmäisen päivän saldo on yli 3000... 50k, here we come!
Paremmin tämä nyt on mennyt kuin koskaan aiemmin, joka tapauksessa. Viime vuonna ensimmäisen päivän saldo taisi olla alle tonnin ja loppujen lopuksi pääsin yli 45 tuhannen ja reilusti. Nyt ensimmäisen päivän saldo on yli 3000... 50k, here we come!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
