Puolet takana, aikaa mennyt kahdeksan päivää, joista kahtena pidin lomaa totaalisesti, eli kuusi päivää. Nyt alankin vain lopetella tätä, juonta täytyy kuljettaa vielä vähäsen eteenpäin ja sitten pääsen viimeistelemään kirjoitelmia. Liian moni päivä on nyt sellainen, että Sammy/Toni/Sari/muu vain luettelee, mitä on tapahtunut. Erityisesti tahdon kuvailla Sarin tuntemuksia sen jälkeen, kun hän kuulee, että joku on pyörinyt koulun parkkipaikalla aseen kanssa.
Olen miettinyt tässä myös sitä, miksi kouluampujilta riisutaan ihmisyys. Heistä tehdään jotain aivan muuta, hirviöitä, kaiken sen perikuvia, mikä yhteiskunnassa on väärin. Huoh.Miksi? Onko kouluammuskelu helpompi käsitellä, kun ajattelee, että ampuja ei ollut ihminen vaan verenhimoinen hirviö joka tahtoi nähdä ihmisten kuolevan? Onko helpompi jatkaa elämää, kun ajattelee, että en minä tunne hirviöitä, minä tunnen inhimillisiä ihmisiä, jotka eivät tuollaista tee? Luultavasti se on niin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tottakai se on helpompi käsitellä, jos pistää uhrien pään päälle sädekehän ja leimaa ampujat hirviöiksi. Hyvänä esimerkkinä tämä Columbinen "Taru tytöstä, joka vastasi kyllä" -hehkutus. Tällaisen suhtautumisen ymmärrän niiltä, jotka menettivät läheisiään tai muuten olivat lähellä tapahtumia, mutta he eivät kuitenkaan muodosta kovin suurta osaa näistä kapeakatseisista, jotka tekevät turhan helposti johtopäätöksiä asioista.
VastaaPoista