Olen laiskotellut, kiitos koeviikon. Minulla on nyt kolme päivää aikaa saada tämä kirjoitettua loppuun - kolme tuhatta sanaa, kolme päivää, tuhat sanaa päivässä. Kyllä tämä tästä. Aion saada tämän tehtyä. Täytyy vain muistaa käydä tallentamassa sanamäärä sunnuntaina. APUA, unohdan sen kuitenkin.
Luin psykologi Jaana Haapasalon lausahduksen metsästyksestä ja minua alkoi suoraan sanottuna potuttaa. "Metsästys ei ole normaali harrastus!" Mikä sitten on normaalia? Onko se normaalia, että minä istun tietokoneen ääressä pari tuntia päivässä? Millä perusteella se on normaalimpaa kuin metsästys? Metsästykselle sentään on järkiperäinen syy - hirvikannat - mutta miten perustelen sen, että istun koneella? Niinpä.
Luultavasti muuttuisi ääni kellossa, jos Jaana Haapasalo ajaisi hirvikolarin.
Suomen hirvikanta täytyy pitää aisoissa jotenkin. Muuten meillä on ongelmia. Sitä paitsi metsästäjien syyttäminen sekopäiksi on absurdia - itse tunnen metsästäjiä (enoni, äitini serkku, isänikin oli metsästäjä) ja kukaan heistä ei ole sen sekopäisempi kuin minäkään.
Jännää, miten joka nurkan takaa pamahtaa nykyään näitä ties mitä opiskelleita tyyppejä, joilla on valmiina mielipide joka asiasta, mutta yleensä niin tunneperäisesti että ei mitään rajaa. Haapasalon perustelut olivat niinkin mahtavat kuin se, että jossain tutkimuksissa on todettu, että ammuntaa harrastavat ovat keskimääräisesti jonkin verran väkivaltaisempia kuin ne, jotka eivät harrasta ammuntaa. Kumpikohan tässä on syy ja kumpi seuraus?
(Jätän mainitsematta sen, että Haapasalo on kommunisti (itse olen poliittisesti enemmän oikealla) ja feministi (viime aikoina feministien pisteet ovat laskeneet silmissäni tuntuvasti).)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti